Siltä tuntuivat suolakipposi. Olen aina pitänyt enemmän suolaisesta kuin makeasta. Valitsisin pasteijan ja sipsit munkin ja jäätelön sijaan. Pidin silti munkeista, niistä, joissa on sokerikanelikuorrutus, reikä keskellä, eikä etovaa hilloa; niistä, joista tulee mieleen isäni. Sinun suola-astiasi olivat minulle kuitenkin jotain aivan uutta ja sekoittivat makuaistini. Joka kerta unohdin, oliko se sittenkin makea, mistä pidin eniten. Karvas alkoi tuntua happamalta ja öisin toivoin, ettet kuulisi tyhjentäessäni matoja parvekkeelta alas. Olin selviytyjä, olin sen oppinut jo aikaa sitten.
Toivon, ettei kukaan saa tietää, etten minä lipsauta, ettei se näy, mitä annoin sinun tehdä itselleni.
Mitä sinä teit.
Sama toistuu, vaikka et enää käytä juurikaan suolaa ruuanlaittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi