huuru

surupäiväkirjat saivat uusia osia, ja minusta tuli suru ja päivä. nukuin jo yhdeksältä kunnes tahdoin vain kuulla äänesi ja raastaa sisukseni kaakeliuunien lämmössä varomattomasti matolle. olisi pitänyt tentti, olisi pitänyt toinen. suren nyt itkien. kun syksyllä itkin seminaarista ja luennosta ja kirjastosta toiseen, itken nyt lenkiltä, kauppakäynniltä ja pahalta ololta liikennevaloissa toiselle.


kirjoitin tuon aika sitten
minulle löytyi sanoja, jotka ovat sittemmin tuoneet voimaa
lohdutus ollessani lohduton

kapeaakin kapeammille huulilleni on hymy hymystäni
vääntyneitä, suihkun huuruisia unia, savipohjien tuoksua ja maa käsissäni