lähtisin kuumeessa
pelkäisin ja rakastaisin aamunkoittoja
silloin talvessa
silloin syksyssä
jo nähnyt kallion viettävän aavaan
valkoiset ja harmaat raidat, satunnaiset mustat ääret
olisin jättänyt jäähyväiset mielessäni monesti
lopulta en tuntisi niistä väliä
riippuisin tupapöytien kulmilta
vetäisin helmani verhoiksi
eräänä päivänä aava ottaa minut
yksi ilta ja vihreään taipuva puupinta nojaa enää pohjoistuulta vasten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi