torstai 18. toukokuuta 2017

rare

niitä ei ollut vielä montaa viikko sitten


ainoita aikoja vuodesta, kun vaaleanpunaiset sopivat, mahtuvat


kirsikankukat saapuvat. muttei kukaan tunnu muistavan kuin koristelajikkeet
vähän niin kuin yksi ajanjakso omistetaan niin väkevästi julmalle narsissille
ja tummanpunaiset ruusut ovat aina juhlavia, suruun, onneen, dramaattisiin käänteisiin
koetan kokea jotain mitä muutkin, onnea, kun aurinko paistaa ja syntymäpäivinä
joskus edes jotain yleisesti hyväksyttyä kaunista, siitä iäti vieraantunut omiin tummiin poukamiin
poistun vain kirsikankukkien ja varjojen kalastelemana raskaan verhomassan takaa
eivätkä koskaan ole samanlaisia, niistä huokauksia, frappée-räjähdyksiä, 
lainehtivat viimeisenä valona,väristen ja syöpyen sormien väleihin 
mutta niitä edes kehtaa tavoitella, toiset ovat helyjä, jotka eivät tiedä surusta
siksi ne ovat surullisia kaiken aikaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi