d i s p a r u

 vaivun huudoiltani pienille poluille, jotka virtaavat kaikki yhdessä. en saa selvää sen ääristä, enkä pienistä katseista. se on voimakas tai heikko, sillä en tiedä, miten itse suhteudun siihen, olen vain nauru. 
 
se syntyy ahdistuksesta
niin minä sanoisin teille
saattelen sen ovelle
suutelen vain odottavasti
ei vieläkään unta
nousevat, nautin  
 
 
kaipaan silmiä, jotka katsovat ylöspäin,                                                kirjoitan kandia näköjään öisin. 
puhdasta tukkaa.                                                                                    kihelmöi. tiedätkö mitä tämä on