Käytiin reilu viikko sitten Marian kanssa metsässä. en tiedä, kuinka klisee se on teille, mutta tunsin pitkästä aikaa jotain sellaista. hyvää oloa ja kotia.otin kuvia satunnaisuuksista, niinkuin kai aina, minulle se oli jotenkin toisella tavalla uutta. tavallaan tunsin niiden sanojen painon, tavallaan vain outoja henkäyksiä, joiden suuntaa en oikeastaan pystynyt tuntemaan. niiden ohuet kajastukset kuitenkin saattoivat minut portaalta toiselle. eivät loppuun asti varjelleet, kävelivät lopulta vain joka puolella, veivät minua aina vain kauemmas. suruttomiin ja ilottomiin, mitä silloin jättävät. pudotuksia. muiden mukaisia, minne. minne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi