lauantai 5. heinäkuuta 2014

we all became such fragile, broken things




yhtä kaunis, yhtä määrittelemättömän kova, kiiltävä
rakastan sen lähes ulottumattomissa, hajuton, ja silti tuoksutan, ja olen ensihetkistä täynnä
valkoisten seinien lehvistö saa rauhoittumaan, vaikka monesti tajuan heikkouttani harhaan
puhumatta, vai pulputa sanoja niin, ettei niitä ulos saakaan
vastaan samalla kylmällä, vastaan lusikan peilipinnalla, vastaan vain jollekin, en muista niiden nimiä

oli vain pakko päästä edes jokseenkin turvaan

antakaa se, antakaa tämä; ihan vain hetki, lupaan, voida taas luottaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi