Aamuina tukehduksissa. Kuuntelen sanoja mustelmanvärisistä pilvistä.
Raskas, peittelemätön, hyväksyttykin välinpitämättömyytesi paiskautuu yhä uudelleen selkärankaani. Se aaltoilee, kun jään kuuntelemaan sen liikkeitä. Puristavat katseensa se saa läpi häpeän rikkoutuvien varjojen.
Olen murtunut juuri ennen lähtöä, murtunut palattuani. Haluan pois ääniltä, pois silmistä, pois pois pois.
Ei minua, hymy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi