Kohdataan putkitelevision ruudulta. Virhe vaatia, olla suvaitsematta, kun valtaa on revitty sinisinä nauhoina luideni alta. Ilkeästi liikkuvia, joissa ei tunneta, joissa mitätöidään, joissa on oltava ollakseen, muttei kuoltava kuollakseen.
Hetki siitä käyn tummumaan, väljähdyn keskelle.
Uudelleen kiinni, rukoilen anteeksiantoa.
Tietää nauhat, tietää kahleet, jotka on veistellyt hiuksistani.
Vetää niillä horisontit selkäni pinnalle,
kaarrun ylle, muistan kaipaukselle, enkä jätä mitään jäljelle.
Tapaan yöllä viimeistä kertaa, ikävöin pelottavia käsivarsia. Valun hopeiseen rantaan, sen lähimpään viivaan, tahrattuun hiekkaan.Vain toiveeni täyttymys: valo, jota ei nähdä tai kuulla. Valo, joka tunnetaan.
Valo, joka voi olla tuhkaa.
♥
VastaaPoistakiitos sinulle♥
PoistaHei, blogini Umpirusetilla on muuttunut yksityiseksi. Jos haluat jatkaa lukemista, voin laittaa kutsun spostiisi.
VastaaPoistaUusi julkinen blogini löytyy osoitteesta eitunnumiltaan.blogspot.com
Kylläkylläkyllä!!
Poista