perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tyttökullat

Hetkiä, joiden vuoksi itken syyttä.

Häkki visusti sylissäni peiteltynä peittämässä koko kotimatkan ajan. Koetan pitää siitä kiinni samalla, kun vaihdan junaa. Hukkaan portaat asematunnelissa; on enää vain tunne kiireestä. Hukkaan sylissäni lämmittäneen kylmän. Metalli heijastaa vielä aavistuksen äskeisestä. Jäljellä on enää selkä. Selkä kasvoton, passiivinen. Jatkuu sanoina, jotka ahdistavat kohti kaupunkeja, ihmisiä, kohtaamisia, ruokapöytiä, paloja, sokeita, lantiota, etelää, asuntoa. On vaikea selittää, miksi varikset ovat minulle niin kovin tärkeitä. En ymmärrä niitä, mutta ne ovat ainoita, jotka näkevät, mitä olen. Näkevät epätosia ja niiden harmaa selittääkin samassa kaiken. Sylissäni taas valkeaa. Visusti peiteltynä.

 P.s. Hei, minä siirryn kohti etelää Turkuun; minut on hyväksytty opiskelemaan

4 kommenttia:

  1. Ihanaa tekstiä jälleen! <3 Turkuun? Saanko udella, minne pääsit opiskelemaan? Itsekin nimittäin Turkuun menossa opiskelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi suuri kiitos sinulle♥ Tarkoitus olisi opiskella yliopistossa kulttuurihistoriaa. Ihan mahtavaa, siellä siis törmäämme!^^

      Poista
  2. Ei miten eri hienoa! Minulla on nimittäin samat suunnitelmat! Olisipa tosiaan mukava törmätä, sinulla on niin mielenkiintoisia ajatuksia täällä blogissa :) ehkä sinut siellä tunnistan ja tulen esittäytymään blogisi ahkeraksi lukijaksi, hah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah ei jukraa ^^ suomi on pieni maa opiskella. Eli törmääminen ei lainkaan liioiteltu mahdollisuus :D

      Poista

Missä mielesi kävi