keskiviikko 15. elokuuta 2012

And It Has Fingernails


 Tuoksutan seljankukkaa ja punaviinimarjoja. Ne leijuvat huoneessa. Seinää vasten istuvat nuotiolla Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen. Nurkkaa vasten lentää pisaroita. Jälleennäkemisisä. Aiheita, joiden olemassaolon tahtoisin heittää kaivoon. Ja tarkemmin ajatellen voisin hypätä samantien niiden perään.
 Ensimmäinen vuosi ilman valvovia silmiä. Viimeinen vuosi monen muun tähden. Lyhyesti todettuna olen muuttanut kotikoloon ja minusta on tullut yliseksijumala aka abi . Kuinka jännittävää. Kalevikin tuntuu kotiutuneen kotikoloon; katselen sen unta päkäpeitteellä Ville vieressään. Pitkästä aikaa miehet tuntuvat kantavan huolen huushollista. Ikävä kyllä vasta nyt, sillä monen asian huomaan unohtuneen kauas minusta. Noin puolentoista tunnin päähän vain, mutta kovin ne kaihertavat. Kyllä se tästä, enkä olekaan peitellyt kuin käsiäni, kasvojani, jalkojani ja mieltäni. Siirrän itseäni.

Tämä on se vuosi, eikö? Kun katoaminen ei ole sallittua. Silti olen ollut jo turha. Itkiessä olo tuntuu varsin typerältä. Koska usein itkee turhille asioille. Koska niin teki lähes joka ilta viimeksi yhdeksän ja kymmenen vuotta sitten eikä se silloinkaan auttanut. Koska se uuvuttaa entisestään eikä voi ajatella selkeästi. Ei sillä; en kai sitä muutenkaan tee.
 Hah. Kyynisyyden huipentuma sentään. Nauran sille. Oikeesti.

Kuvissa tarkkoja ja epätarkkoja ihmisiä. Ja hah. Ootte mun seinällä.

4 kommenttia:

Missä mielesi kävi