Olen miettinyt. Olen ajatellut kyyneliä, joita olen vuodattanut vuosien aikana. Niitä on monia. Joskus olen itkenyt, vaikka varsinaista syytä ei olisikaan ollut. Olen vain herkkä. Liian herkkä toisinaan. Ja silloin, kun minun oikeasti olisi pitänyt itkeä en ole ehkä tajunnut koko asiaa. Asioita, joita olen tehnyt on hankalaa enää saada anteeksi. Joitain asioita olen poistanut mielestäni: ilmeisesti kokonaan. Olen tehnyt asioita, joita oma mielenikään ei ole kauaa jaksanut varjella, kun ne tiedostetusti ja tiedostamattani olen sulkenut pois. Ystävät. Kun minulla on ollut ystäviä, en ole kohdellut heitä kuten olisi pitänyt. Olen käyttäytynyt ylimielisesti ja dominoivasti ja saanut pitkälle tahtoani läpi. Mistä sellainen voi johtua? Mikä saa alakoulu ikäisen lapsen käyttäytymään niin?
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
It could never last, must erase it fast
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia sulle tulevaisuuteen!♥ Maailma on julma paikka, mutta kyllä siitä selviää läpi hymy huulilla jos jaksaa yrittää!
VastaaPoistaViolet: Et voisi sanoa asiaa paremmin!(:
VastaaPoista