Feather

On kai tiistai. Näen valoja, varjoja. Ensimmäisenä minua tervehti peili tyyni veden pinta. Sitten näin vain metallisia huoneita. Ne peittivät uloskäynnin. Enkä löydä tietäni ulos.

  No ranskan sanakoe; ei innosta. Voisin lähteä huutamaan sateeseen.


















Tulva. Vedenpaisumus.


Silti aurinko katsoo säälimättömästi, kuinka kärventää meidät lopulta yksi kerrallaan halvoiksi lihamöykyiksi. Epämääräisyys tavoittaa minunkin todellisuuteni, vaikka sitä kaikin keinoin olen yrittänyt vältellä.



  Onneksi sentään on tiistai.