Katso. Niitä hetkiä, kun haluan tuntea luuni. Revin sulkia pois yksi kerrallaan ja nautin nipistyksistä, joita jokainen nykäisy aiheuttaa. Eihän se lopulta satu; kertoo vain jälleen jostain, jota toivon aina saavani tietää ja samalla; jota pelkään vuodesta toiseen. Jostain syystä ja aika ajoin.
Katso. Niitä sulkia, jotka lojuvat nyt räsymatolla. Kovin hauraita kuten hetketkin. Kovin sekaisin kuten hetketkin.
Mutten ole ennen tuntenut moista. Uutta ja autuasta. Valehtelen. Kyllähän niinkin on käynyt, sillä muutoin en tietäisi, mihin tämä johtaa. Ja paheksuvien silmien alla teen silti näin, sillä varsinkaan niiden mielipide ei minua kiinnosta. Koska niitä vihaan, koska niitä rakastan. Ja; vaikka voisin ikuisuuksiin katsoa niitä ja leikkiä syvänmeren vapaasukeltajaa niiden sinisyyteen sukeltaen, katson pois. Sillä muuten hukun ja menetän jälleen osan itseäni jollekin, joka tekee minusta heikon ja mitään ajattelemattoman unissakävelijän.
Mutta sitähän minä olen, vaikka kuinka yritän havahtua.
Siksi, etten näe eteeni.
Mutten ole ennen tuntenut moista. Uutta ja autuasta. Valehtelen. Kyllähän niinkin on käynyt, sillä muutoin en tietäisi, mihin tämä johtaa. Ja paheksuvien silmien alla teen silti näin, sillä varsinkaan niiden mielipide ei minua kiinnosta. Koska niitä vihaan, koska niitä rakastan. Ja; vaikka voisin ikuisuuksiin katsoa niitä ja leikkiä syvänmeren vapaasukeltajaa niiden sinisyyteen sukeltaen, katson pois. Sillä muuten hukun ja menetän jälleen osan itseäni jollekin, joka tekee minusta heikon ja mitään ajattelemattoman unissakävelijän.Mutta sitähän minä olen, vaikka kuinka yritän havahtua.
Siksi, etten näe eteeni.
0 asiaa:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi